Mitäs nyt kuuluu, Niko Kantelinen

Niko Kantelinen lopetti uransa Mestiksessä keväällä 2006 neljännen mestaruuden jälkeen. Pienikokoinen hyökkääjä oli taistelijaluonne, joka pelityylinsä ansiosta oli joukkueen suosituimpia pelaajia.

Kanteliselle lopettaminen oli helppoa ja paluu arkeen sujui kivuttomasti. Päätös lopettamisesta oli kypsynyt jo pitkään.

- Ajatus muhi jo edellisellä kaudella KooKoossa pelatessani ja Risto Dufvan ilmoitus vetäytymisestä valmentajan paikalta ratkaisi asian lopullisesti.

Lopettamisen jälkeen Nikkeli jäi kaipaamaan koppielämää ja pelikavereita.

- Välillä tuli mieleen, että nyt siellä valmistaudutaan peliin ja missä ovat menossa tiettyyn aikaan. Täällä oli kuitenkin ollut pitkään tietty pelaajarunko, hieno organisaatio ja rutiinit, mitä jäi kaipaamaan, mies muistelee.

Kantelinen saapui Jukureihin ensimmäisen kerran kaudella 1997/98. Tuolloin homma oli vielä kaukana ammattimaisesta toiminnasta. Kaikki muuttui seuraavalla kaudella Dufvan saapuessa joukkueen valmentajaksi.

- Paikallisille pelaajille Dufvan systeemit saattoivat olla iso järkytys, mutta itse olin KalPan junioreissa tottunut ammattimaiseen toimintaan. En olisi uskonut millainen kymmenen vuoden taival on edessä tänne saapuessani, Kantelinen naureskelee.

Kantelinen päätti kuusi kertaa kautensa Jukureissa voitonjuhliin. Neljä Mestismestaruutta ja nousut Suomi-sarjaan ja Mestikseen. Mikkelissä elettiin melkoista kiekkobuumia menestyksen huumassa.

- Torijuhlat olivat uskomaton kokemus ja silloin tuntui, kuin koko kylä eläisi Jukureiden mukana. Mielestäni Jukurit oli silloin myös mediassa paremmin esillä.

Continental-cupin pelit olivat myös hienoja ja ikimuistoisia reissuja pelaajille. Reissuissa sattui ja tapahtui. Ulkomaan leirit kuuluivat myös ohjelmaan.

- Ruokahommat olivat välillä täysiä yllätyksiä. Joskus olimme Tsekeissä leirillä ja yhtenä yönä kuului järkyttävää kissan huutoa koko yön, eli aivan kuin sitä tapettaisiin. No, aamulla kokki toi ruokaa pöytään ja mielessä kävi, että siinäköhän se kissa nyt on lautasella, hyökkääjä muistelee naureskellen.

Rouen-KooKoo-Jukurit

Jukureiden kolmannen mestaruuden jälkeen Kantelinen haki uralleen uusia haasteita. Pelipaikka löytyi Ranskasta ja Rouenista.

- RD ja nykyään HIFK:ssa valmentava Kari Jalonen olivat siirrossa välikäsinä. Liigasta ei paikkaa löytynyt ja olin aikaisemmin päättänyt, että haluan urallani pelata myös ulkomailla, mies kertaa siirron taustoja.

Ranskassa harjoittelu ja pelitahti oli toista mihin mies oli Jukureissa tottunut.

- Jukureissa olin tottunut, että kaikki tehdään kunnolla, eikä mistään tingitä. Ranskassa tultiin harjoituksiin, tehtiin jotain ja mentiin syömään patonkia, eli olihan se aika puuhastelua.

- Pelejä oli yksi viikossa ja pelipäivä lauantai, joten homma oli välillä melkoista odottelua. Rouenin pelit menivät huonosti ja loppukausi pelattiin jotain ihan turhia karsintapelejä, mies muistelee.

Vaikka kausi ei päättynyt tuttuihin voitonjuhliin, niin hienoja muistoja tarttui mukaan. Samalla kaudella eräs tuleva Ranskan maajoukkue-pelaaja teki tuloaan Rouenin joukkueeseen.

- Hieno kokemus. Ranskaa en kauheasti oppinut, eli lähinnä tervehdykset ja vastaavat. Välillä ihmetytti valtaväestön haluttomuus puhua englantia, mutta onneksi pelaajat sentään puhuivat.

- Nicolas Besch oli silloin nousemassa mukaan. Mies taisi pelata kaikilla muilla pelipaikoilla, paitsi maalivahtina. Kautta on tullut Beschin kanssa muisteltua kun olemme yhteen törmänneet.

Ranskasta mies palasi Mestikseen, mutta jukurifanien pettymykseksi seuraksi valikoitui KooKoo. KooKoon kausi oli vaikea ja joukkue jäi playoffien ulkopuolelle. Kauden päätteeksi KooKoo ilmoitti luopuvansa sarjapaikastaan, mutta onneksi näin ei kuitenkaan lopulta käynyt.

- Vaikea kausi, sillä emme saaneet peliä kulkemaan missään vaiheessa. Kuulin luopumisesta puhelimessa ajaessani Mikkeliin katsomaan Jukureiden playoff-matsia, kertaa kauden jälkeen Jukureihin palannut Kantelinen.

Kiekkoilu antanut paljon

Kiekkoilu ja urheilu ovat antaneet Kanteliselle paljon. Uran aikana tehdyt uhraukset eivät ole menneet hukkaan.

- Osa Kuopion aikaisista kavereita liikkui jo aika kaidalla tiellä. Itselläni kaikki harjoituksissa vietetty aika oli pois kadulla notkumisesta. Joukkueen mukana oleminen on opettanut myös tulemaan toimeen ihmisten kanssa. Olen päässyt myös matkustelemaan Japania myöten, missä olimme Mestis-maajoukkueen kanssa, hyökkääjä kiittelee.

SM-liigassa taitava ja nopea laitahyökkääjä ei päässyt koskaan kokeilemaan. Kantelisen huippuvuosina kahdesta samantasoisesta pelaajasta isompi meni aina edelle.

- Hiukan harmittaa, sillä kivaahan siellä olisi ollut kokeilla. Sääntömuutosten jälkeen koko ei ole ollut niin merkittävässä roolissa, kun kahvaamista ja koukkimista ruvettiin kitkemään pois liigasta, hyökkääjä pyörittelee.

Kantelinen on tuttu näky Jukureiden peleissä Kalevankankaalla ja valmentaminen kiinnostaa tulevaisuudessa. Valmennuskurrseillakin mies on jo innostunut käymään.

- Välillä on tullut seurattua touhua huolestuneenakin, mutta nyt näyttää taas hyvältä Lipiäisen Pekan tullessa ruoriin. Taitojäitä olemme käyneet vetämässä Lasse Kanervan kanssa ja tulevaisuudessa juniorivalmentaminen kiinnostaa, sillä pelivuosilta on jäänyt jotain tietoa pääkoppaan, Kantelinen tarinoi.

- Valmentaminen vaatii paljon aikaa ja vielä se ei ole itselläni mahdollista. Katsellaan jos oma poika innostuu pelaamaan, niin silloin voisi lähteä sen ikäluokan mukaan. Luistelun alkeita olemme pojan kanssa jo opetelleet.

- Taitojäitä vetäessäni olen huomannut, että muutamissa ikäluokissa on tulossa lahjakkaita pelaajia. Toivottavasti into säilyy ja työtä jaksetaan tehdä, mies toivoo.

Monen ex-Jukurin tie on vienyt pois Mikkelistä, mutta yhteys pelikavereihin on säilynyt.

- Kuopion suunnalla vaikuttaviin Janne Lappalaiseen ja Pasi Kolehmaiseen tulee pidettyä tiiviisti yhteyttä. "Sysmän Suden" Pekka Heinosenkin kanssa tuli juuri soiteltua ja vaihdettua kuulumiset.

Kesällä mies kunnostautui Ristiinan Multisport tapahtumassa. Pyöräily (24km) melonta (4km) ja juoksu (12km) yhdistelmä meni kunnialla läpi ajassa 2.14.36.

- Vanhoilla pohjilla se meni. Juoksulenkin lopussa ei meinannut happi kiertää, mutta hammasta purren se meni läpi. Toinen sija tuli omassa sarjassa, mies myhäilee.

Kantelinen on tehnyt myös paluun kiekkokaukaloihin, mutta 3. divisioonan pelit HydO:ssa riitävät miehelle, joten paluuta Mestis-tasolle ei ole luvassa.

- Mukavaa päästä pelaamaan vielä ex-Jukureiden Petri Lehtosen, Antti Laakson ja Jani Ollakedon kanssa. Meininki on sopivan rentoa, eikä pelejäkään ole älyttömästi. Homma on mukavaa kunnon ylläpitämistä.

Kantelinen ei sulje pois pelaamista ensi kaudella ylemmällä tasolla HydOn mahdollisesti noustessa 2. divisioonaan.

- Siinä on taas pähkäilemistä. Pelejä olisi enemmän ja pelaaminen vaatisi enemmän aikaa. Samalla kuitenkin eräs ympyrä sulkeutuisi, sillä tulin tänne aikoinaan pelaamaan 2.divaria, #25 pyörittelee.

Teksti: Jesse Kemppainen, kuva: Jarmo Syyli