Mitäs nyt kuuluu, Kari Riepponen?

Jukureiden oman juniorimyllyn läpi käyneen puolustaja Kari Riepposen ura päättyi keväällä 2005. Suurta dramatiikkaa lopettamiseen ei sisältynyt. Jykevä puolustaja halusi panostaa siviilielämän haasteisiin.

- Viimeiseksi peliksi jäi hävitty pronssipeli TuToa vastaan ja valmistuminen tradenomiksi sattui muuten samalle päivälle. Ilmoituksen jälkeen kyselivät vielä Jukureista, että olenko nyt ihan varma päätöksestäni. Olisin varmaan pystynyt pelaamaan Mestiksessä, mutta halusin panostaa työelämään, Riepponen kertaa.

Uran päättyminen oli lähellä jo nuorukaisen kasvettua yli A-junioreista. Riepponen sattui olemaan kuitenkin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Nuoren pelaajan oli helppoa päästä mukaan Jukureiden hyvähenkiseen joukkueeseen.

- Olin jo kaavaillut lopettavani ja opiskelupaikkakin Tanhuvaarassa oli valmiina. Olin teenaamassa jäähallin punttisalilla, kun Risto Dufva sattui kävelemään ohi ja vinkkasi käymään toimistolla. RD ehdotti kolmen vuoden projektia, jossa saisin rauhassa tulla mukaan miesten peleihin. Kohtelu vanhempien pelaajien kohdalta oli hyvää ja mukavaa, eikä mitään hae junnu teippiä tarvinnut kuunnella, hän kiittelee.

Tilille kertyi nelisenkymmentä peliä Mestisessä. Välillä peliaikaa haettiin myös Suomi-sarjasta Imatran Ketterästä ja Savonlinnan SaPKosta.

- Eihän A-junioreiden divarista noin vain kävellä miesten peleihin ja Mestikseen, eli hyvä oli saada kokemusta alasarjoista. Harjoittelin koko ajan Jukureiden mukana, mutta peliä edeltävinä päivinä liityin joukkueiden mukaan.

Kokemusta kertyi myös kansainvälisistä peleistä Jukureiden pelatessa Continental Cupissa. Muidenkin pelaajien haastatteluissa muistelema reissu Slovenian Detvaan on hyvin muistissa.

- Jäähalli on hyvin muistissa. Siellä leijui sankka dieselin käry ja päätypleksi oli korvattu verkolla. Aurinkokin paistoi välillä mukavasti silmiin hallin ikkunoista, Riepponen naureskelee.

Uran jälkeen tie on vienyt töiden perässä nykyiseen kotikaupunkiin Jyväskylään. Mikkelissä alkanut ura juniorivalmentajana jatkuu JYP:in C-junioreissa, jossa miehen vastuulla on puolustajien peluuttaminen. Kilpailu pelipaikoista on kovaa ja parhaat valikoituvat mukaan syksyisen leirin perusteella.

- Aikaahan siinä menee paljon, sillä tammikuussakin meillä oli jokainen viikonloppu tuplapelit, joten vapaa-ajan suunnittelun suhteen ongelmia ei ole. Harrastuksesta saadut korvaukset ovat niin pieniä, ettei tätä kuitenkaan rahan vuoksi tehdä, mies puhelee.

Päätetään haastattelu kysymyksellä, mitä jääkiekkoilu on antanut Kari Riepposelle?

- Elämä olisi varmaan ollut aika erilainen ilman jääkiekkoa. Olen perheen ainoa lapsi, joten pelaamisen kautta olen oppinut huomioimaan muita ihmisiä ja toimimaan joukkueena. Vanhemmille iso kiitos, että olen voinut kiekkoilua harrastaa, sillä ei tämä ihan halvin laji ole, Riepponen kiittelee lopuksi.

Teksti: Jesse Kemppainen

25.02.2010