Parviainen toivoo urheilullista otetta

Jukureiden A-nuoria kuluneen kauden valmentanut Pasi Parviainen myöntää, että kaudelle asetetuista tulostavoitteista on jääty. Joukkue jäi syksyllä I divisioonan ristiinkarsinnoista niukasti ulos ja sijoittui keväällä II divisioonan kakkoslohkossa seitsemänneksi jääden selvästi ylemmän divisioonan karsintapaikoista.

- Lähdettiin tietysti I divisioonan paikkaa tavoittelemaan. Jäätiin viimeisenä ristiinkarsinnoista pois, mikä oli tietyllä tapaa harmi. Niihin oltaisiin tarvittu onnea ja pari pomppua. Toisaalta jälkeenpäin ajateltuna II divisioonaan jääminen oli realismia.

- Syksyllä asetettiin karsintapaikka uudelleen tavoitteeksi, mutta ei siis toteutunut sekään, Parviainen kertoo viitaten joukkueen sijoitukseen kakkoslohkon häntäpäässä.

Parviainen on tyytyväinen pelaajien innokkuuteen, mutta näkee joukkueen pienessä pelaajamäärässä ongelmia.

- Hyvää on ollut ryhmän aktiivisuus. Laatu ei taas ole aina ollut paras mahdollinen, kun ryhmäkin on niin pieni. Se sanelee aika paljon harjoittelua.

Jukureiden organisaatiota on kritisoitu paljon siitä, että sen edustusjoukkueessa on vain kourallinen “oman kylän poikia”. Hyppy A-nuorten II divisioonasta Mestis-tasolle on suuri, mutta Parviaisen mukaan osalla porukasta on hyvät mahdollisuudet Jukurien edustukseen asti.

- Muutamalla kaverilla on potentiaalia. Tällä hetkellä kukaan ei ole kuitenkaan valmis, vaan paikka vaatii yhden-kahden vuoden kovaa harjoittelua ja pelaajan henkilökohtaista tavoitteiden asettelua sekä niihin sitoutumista.

- Sarja ei estä huipulle pääsemistä. Maajoukkueeseen ja NHL:ään asti on menty alemmiltakin tasoilta kuin A- ja B-junioreiden SM-sarjoista. Tärkeintä tässä on oma motivaatio, Parviainen analysoi.

Myös Jokipoikien edustusjoukkuetta aiemmin valmentanut mies tiedostaa kuitenkin ympäristön sanelemat haasteet.

- Asettaa se tietysti omat haasteensa. Kun ryhmässä on vain vähän pelaajia, ei se anna parasta tukea.

Jukurien A-juniorit koostuvat pääosin vuosina 1988-90 syntyneistä nuorista, mutta aina 1992-syntyneitäkin on päässyt rinkiin mukaan.

- Pakon sanelema juttu, sillä ei ole riittänyt miehiä kaikkiin peleihin. Tietysti samalla on annettu nuorille näytönpaikkoja ja kasvunpaikkoja isompien peleissä. Neljä-viisi 1992-syntynyttä on ollut aktiivisesti A:n mukana, ja heitä on pyritty peluuttamaan aina tilaisuuden mukaan.

- Pelaaminenhan se aina kasvattaa. Penkin päässä ei kasva pelikäyrä, vaan ihan muu käyrä, mies heittää.

Mikkelistä lähtenyt varuskunta on osaltaan tehnyt Jukurien junioritoiminnalle hallaa.

- Suurin ongelma on juuri, ettei tänne tule pelaajia. Varuskunta-aikoina heitä tuli tännepäin, mutta nyt ei. Täältä sen sijaan lähdetään muualle.

- Harvat jatkavat täällä asepalvelusaikanakin, mutta silloin aikaa kuluu runsaasti välillä liikkumiseen. Pidemmän päälle tällainen autoilu rassaa pelaajaa - kulkemisten ja aikataulujen kanssa on sovittelemista, valmentaja tietää.

Isommat organisaatiot imevät kuitenkin osan Jukureiden junnuista mukaansa ja tutustumaan itsenäiseen elämään jo ennen armeijaikiä. Parviainen painottaa uudessa elämäntilanteessa nuoren vastuuta.

- Viime vuosina poikia on lähtenyt muualle. Se on ok, mutta pitää ottaa ensinnäkin huomioon, että pääsisi sitten pelaamaan. Penkillä istumalla ei kehity, Parviainen taustoittaa.

- B-ikäiset pojat eivät ole edes täysi-ikäisiä, joten on aina oma asiansa, kuinka kypsyys riittää uudessa kaupungissa ilman vanhempia vierellä auttamassa ja opastamassa.

- Myös vapaa-ajan kanssa on miettimistä. Vuorokaudessa menee kuitenkin vain pari-kolme tuntia aikaa jääkiekkoon, joten muuhun elämään jää iso siivu. Etenkin opiskelujen tulee olla kunnossa, mies painottaa.

Tulevaisuuden näkymistä kysyttäessä valmentaja korostaa kapeaa junioririnkiä ja kertoo junioreiden liigajoukkueiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä.

- Fakta on, että ryhmä on pieni. Ensi alkuun on saatava lähiympäristön pelaajia mukaan. Kaksi kautta ollaan tehty SaiPan ja JYPin junnuliigajoukkueiden kanssa yhteistyötä, ja nytkin meneillään olevasta yhteistyöstä saattaa tulla pelaajia keväällä A- sekä B-junnuille pidettävään try outiin.

Parviaisella on tulevaisuudelle yksi selvä toive: Mikkelin ja lähialueiden tulevaisuuden toivoja entistä enemmän jääkiekkoharrastukseen mukaan.

- Pelaajamäärät olisi ainakin saatava nousuun ja saada mikkeliläistä porukkaa enemmän mukaan. Alueellisenkin yhteistyön eteen olisi tehtävä työtä ja saatava lähiympäristöä enemmän mukaan. Se veisi koko seutukunnan jääkiekkoa eteenpäin, valmentaja miettii.

Millaisia tavoitteita A:lla on ensi kautta ajatellen?

- Haetaan touhuun ensisijaisesti urheilullista otetta ja tekemistä. Tällä tiellä pysyminen tulee olemaan iso haaste. Jos se toteutuu, on täydet mahdollisuudet nousta ensi kaudella 2. divisioonasta takaisin ensimmäiseen, Parviainen visioi.

Voisiko Jukureiden junioreilla olla tulevaisuudessa joukkueita aina liigassa asti?

- Mikään ei ole mahdotonta, kun tietää tavoitteet ja sen, mitä niiden eteen tehdä.

Loppuun kokenut kiekkomies kertoo näkemyksensä kilpailutilanteen muutoksesta.

- Tuntuu, että terve, hyvä kilpailu on hävinnyt tai muuttanut muotoaan viime vuosina, mihin on varmasti paljon eri syitä. Eniten peräänkuuluttaisin sitä, että pitäisi löytää voittajia, välillä hävitäkin. Ei tulisi piilotella voittamista tai häviämistä. Lapset, nuoret ja
aikuiset kuitenkin pelaavat saadakseen eri fiiliksiä voitoista, tappioista ja tasapeleistäkin.

Teksti: Tuomas Hämäläinen, kuva: Jarmo Syyli