Rauhallinen katuhaukka

19.01.2009

Jukureiden kakkosmaalivahti Pekka Lahikaiselle kypärän päähän asettelu on tuttua hommaa. Kesäisin kypärän malli tosin vaihtuu.

- Kesäisin tulee ajeltua paljon moottoripyörällä. Guitar Heron parissa tulee vietettyä myös paljon aikaa, mies kertoo harrastuksistaan.

22-vuotias Lahikainen aloitti uransa kenttäpelaajana. Mies viihtyi myös jalkapallossa kenttäpelaajana

- Hippo-liigassa Pankalan-joukkueessa aloittelin. Jukureihin siirtyessäni menin sitten maalille, Lahna muistelee.

Maalivahdit ovat monesti omalaatuisia persoonia. Mikä saa menemään pelipaikalle, jossa virheet näkyvät välittömästi ja välillä tekee todella kipeääkin.

- Ei itselläni ollut mitään erityistä syytä. Maalivahdin paikka vaan tuntui hyvältä, mutta en pidä itseäni minään rämäpäänä, enkä outona tyyppinä. Välillä tekee kipeää ja tulee mustelmia, mutta onneksi varusteet suojaavat hyvin, toteaa rauhallisesti sanojaan pudotteleva Lahikainen.

Viime kaudella ensimmäisen sopimuksensa Jukureiden kanssa tehnyt Lahikainen pääsi tositoimiin yhdessä runkosarjan ottelussa. Joni Myllykoski pelasi hyvän kauden ollen selkeä ykkönen. Kuluvalla kaudella takana on kaksi sarjapeliä.

- Lähdin viime kauteen selkeänä oppipoikana, mutta tietysti aina haluaisi pelata enemmän. Valmentaja päättää kokoonpanon ja luukun avaaminen on osa tätä lajia. Tärkeintä oli itselleni, että osoitin pystyväni pelaamaan tällä tasolla, Lahikainen arvioi nöyrästi.

- Tämän kauden peleihin olen henkilökohtaisella tasolla tyytyväinen, mutta tietysti harmittaa, että joukkue ei pystynyt pelejä voittamaan.

- Sopimus tuli tryoutin jälkeen ja jos en olisi sopimusta saanut, niin ura olisi saattanut jatkua enää harrastekiekkoilussa. Mitään varasuunitelmaa ei ollut, mutta hienoa oli päästä näkemään mitä ammattimainen kiekkoilu on, vaikka amatöörisarjaa pelataankin.

"Unelmoidahan voi vaikka mistä"

Ensimmäinen pelattu Mestispeli oli viime kaudella runkosarjan loppupuolella Salmoita vastaan.

- Hiukan mietitytti kuinka peli lähtee kulkemaan. Tietysti aina on tehtävä parhaansa oli sitten pelejä alla tai ei, muistelee Lahikainen voittoon päättynyttä ottelua.

Noloin hetki kaukalossa tulee nopeasti mieleen. Komea hörppy osui kohdalle A-junioreiden 1. divisioonan pelissä Vaasan Sporttia vastaan.

- Kentän toisesta päästä lähtenyt laukaus upposi längistä sisään. Silloin hiukan hävetti ja kyllähän tuota voi kutsua jo helpoksi maaliksi. Peli kuitenkin voitettiin muistaakseni 5-3.

Uran kohokohta on A-nuorten Suomi-sarjan mestaruus muutaman vuoden takaa.

- Kannun nostaminen on aina hienoa hommaa, vaikka kannu ei kovin iso ollutkaan. Kaksi peliä päättyi tasan, mutta kauden muut pelit voitimme. Yhdessäkin pelissä itselläni taisi olla vain viisi torjuntaa, mies myhäilee.

Tulevaisuudessa Lahikaisen tavoitteena on nousta pelaavaksi maalivahdiksi. Jukureissa vastuu on ollut vielä vähissä, mutta mielessä ei ole käynyt lähteä muualle.

- Unelmoidahan voi vaikka mistä, mutta yritetään aluksi nousta pelaavaksi vahdiksi Mestiksessä. Siitä voi sitten aina nousta eteenpäin, mikäli rahkeet riittävät, Lahikainen visioi.

- Viime kaudella työt pitivät Mikkelissä, mutta en ole ajatellut, että olisin heittänyt muutaman kauden hukkaan pysymällä Jukureissa.

Lahikainen opiskelee Mikkelin ammattikorkeakoulussa ja paperit ovat vetämässä myös Vierumäelle liikuntaneuvojan kurssille.

- Tulevaisuudessa ammatti löytyy toivottavasti kaupalliselta puolelta. Koulu on hyvin joustanut pelaamisen suhteen, mutta tietysti joustamisen eteen on tehtävä töitä ja hoidettava opiskelut kunnolla.

Lahikainen on hyvä arvioimaan joukkueen kovinta laukojaa ja juonikkainta rankkareiden veivaajaa.

- Ilkka Kallioisella on hyvät veivit, mutta ne olen jo oppinut. Kalle Mäkisen jarrutusharhautus on myös paha. Kovimmat kudit lähtevät Markus Talakselta, JM Makkoselta ja OP Komulaiselta, Ari Sulanderia esikuvanaan pitävä moke arvioi.

Loppuun vielä miehen oma näkemys itsestään maalivahtina.

- Tähän sopii vanha klisee, eli eihän pelaaja ole koskaan täysin valmis. Rauhallisuus on vahvuus ja myös perustorjunnat ovat mielestäni kunnossa, Lahikainen arvioi.


Teksti: Jesse Kemppainen, kuva: Jarmo Syyli