Hullista Mikkeliin

Hyökkääjä Matti Uusivirta saapui Jukureiden vahvuuteen Englannin kautta. Viime kaudella raamikas pelaaja tahkosi maan pääsarjassa, Hull Stingraysin riveissä. Reissu eksoottiseen kiekkomaahan oli Matin sanoin mielenkiintoinen kausi. Pelipaikka sieltä aukesi hieman yllättäen joukkueen talousvaikeuksien jälkeen.

-Joukkue oli siellä jo tavallaan lopetettu, mutta uuden omistajan myötä hommaa jatkettiin. Pelaajille oli annettu lupa etsiä kuitenkin uusi joukkue, joten sen takia paikkoja aukesi jälkikäteen, Uusivirta taustoittaa.

-En nähnyt sinne lähtemistä ollenkaan negatiivisena otettuani selvää asioista. Alla oli rikkonainen kausi ja sopimuksen saaminen venyi, joten oli jo suunnitellut keskittyväni kouluhommiin, hän jatkaa.

Maa pelaa maajoukkuetasolla 1.divisoonassa. Omia pelaajia on joukkueissa vähän, suurin osa tulee rapakon takaa, farmisarjoista. Pääsarjatasollakin nähdään yhdistelmää pelaaja-valmentaja. Käytäntö on Uusivirran käsityksen mukaan yleinen.

-Vaikeaa kuvitella sen toimivan esimerkiksi Mestiksessä. Paikalliset pelaajat ovat siellä puoliammattilaisia ja heitä on joukkueessa noin kymmenkunta ja loput ulkomaalaisia, pelaaja kertoo.

Pelityyli oli poikkeavaa kotimaan puolustusvoittoiseen. Kiekko oli puhtaasti maalintekopeli, puolustamisen ollessa sivuseikka. Välillä laitettiin myös karusellit pyörimään, teemalla myllyt sallittava.

-Peli oli hyökkäysvoittoista, välillä uhkarohkeaakin ja ottelut suurimaalisia. Puolustamista ei siellä juurikaan arvostettu. Sarjassa oli hyviäkin pelaajia, ne parhaat olivat sitten pirun taitavia jätkiä.

-Siellä oli jotain AHL, CHL-liigoista tulleita pelaajia, joilla oli tappelijan taustaa. He sitten lähinnä keskenään ottivat matsia. Ja kyllähän yleisö niistä tykkäsi, Uusivirta naurahtaa.

Uusivirtakin kirjautti komeat jäähyminuutit (70). Puhtaita hanskojen pudotuksia mies ei kuitenkaan joutunut tekemään.

-Kuten sanoin, muut kaverit hoitivat ne hommat. Omat minuutit tulivat lähinnä maalinedustalla tapahtuneista kahakoista.

Sikäläisessä sarjassa nähdään komeitakin yleisömääriä. Sikäläinen yleisö ei lajin taktisesta puolesta kauheasti ymmärrä, pelistä osataan kuitenkin nauttia.

-Belfastissa oli hieno halli ja katsojia parhaimmillaan noin 8000. Meillä halli ei kauheasti vetänyt, mutta keskiarvo pyöri kuitenkin 1000 katsojan tienoilla.

Uusivirran mukaan reissu ei todellakaan mennyt hukkaan. Rikkonaisten kausien jälkeen peliaikaa tuli kunnolla ja harvemmin tehotilastoissa juhliva pelaaja nakutti tehot 16+21, pelaamissaan 54 pelissä.

-No, ei sarja kehityksen kannalta ehkä paras mahdollinen ole. Sain henkilökohtaisesti vaihteeksi pelata isot minuutit ja pisteitäkin tuli tehtyä, mikä on itselleni harvinaisempaa. Pääsin vetämään paljon esimerkiksi ylivoimaa, kun Suomessa roolina on alivoiman tappaminen ja pelaaminen tasaviisikoilla.

-Pelejä siellä tulee cup mukaan luettuna  yli 60, eli tahti on tiivis. Pelejä oli noin kolme viikossa, joskus jopa neljä. Harjoittelu oli sitten lähinnä jäällä tuntuman pitämistä ja pienien pelillisten asioiden hiomista. Reissutkin olivat välillä pitkiä, joihin matkattiin bussilla. Belfastiin mentiin lautalla ja se oli 10 tunnin siivu.

Hull on tunnetumpi jalkapallon ansiosta. Muutama kausi sitten se piipahti jopa Valioliigassa, mutta visiitti jäi ranskalaiseksi. Matti kuvailee kaupunkia ihan mukavaksi rannikkokaupungiksi, vaikka sitä pidetään paikallisena Forssana.

-Kuulin, että Hull oli äänestetty maan huonoimmaksi kaupungiksi, eli maine on huono ja myös työttömyysluvut ovat korkealla. Itse viihdyin hyvin, muiden ulkomaalaisten pelaajien kanssa pyörimme kaupungilla ja kehittelimme kaikkea kivaa tekemistä, Uusivirta muistelee.

Viiksien kasvattelua ja kouluhommia

Pelaamisen ohessa Uusivirta opiskelee tarmokkaasti (Aalto Yliopisto International Business Mikkeli Campus). Opiskelupaikka oli suurin syy, miksi mies Mikkeliin rantautui.

-Kauppatieteiden kandinaatin paperit on tarkoitus hankkia, tulevaisuudessa sitten jatketaan maisteriksi. Tulevaisuudessa kiinnostaa kaupallinen ala ja jotain yrittäjäpuolen hommia olen suunnitellut, mutta se selviää jatkossa tarkemmin.

Pelihommia mies pohtii kausi kerrallaan. Ensin hoidetaan kouluhommat kunnialla ja mahdollisia uusia reissuja mietitään myöhemmin.

-Haluan hoitaa opiskelut kuntoon, niin en ainakaan uran jälkeen jää tyhjän päälle. Kaukalossa en koskaan ole voittanut mitään, hienoa olisi se tunne kokea. Nyt siihen on hyvät rahkeet Jukureissa.

Marraskuussa naamaa komistivat komeat viikset, kuten kuvastakin huomaa. Onko kunnon kalapuikot joka marraskuinen perinne? Tapa on yleinen lätkäjengeissä marraskuussa.

 -Aikoinaan se oli lähinnä pleijareiden aikaista hommaa. Nyt on viimeiset kolme vuotta ollut tämä perinne, aikaisemminhan ne eivät edes kasvaneet kunnolla.

Ja ”saksalainen hevirokkari” lookista saa varmaan kuittia urakalla?

-Aluksi se on oudon näköistä, kun parta lähtee pois, mutta äkkiä siihen tottuu. Pientä kuittia tulee tietty ja onhan esimerkiksi muutamalta naiselta tullut heittoa, onko tuo nyt tarpeellista, mies naurahtaa lopuksi.

Jesse Kemppainen, 5.1.2012