Maalivahti-kaukaloiden suuri yksinäinen

Maalivahdit ovat joukkuelajeissa usein räväköitä persoonia ja miehiä, jotka kulkevat omia polkujaan. Sankarin ja petturin viitta on langanohut. Yksi harmiton hörppy ja ne jäätävät kymmenet kopit unohtuvat. Jukureiden maalivahdilla Tommi Nikkilällä on pitkä ura tolppien välissä, jolle mahtuu hienoja voittoja, mutta myös pitkiä tappiojaksoja.

-Homma on myös erittäin palkitsevaa. Ok, huonon pelin jälkeen kuraa tulee kaksinkertaisesti, mutta vastaavasti voitetun ja hyvän pelin jälkeen sinut nostetaan jalustalle, Nikkilä järkeilee.

Nikkilän ura kaukalossa alkoi kenttäpelaajana. Maalivahdin paikka kuitenkin kiehtoi ja kun tilaisuus tuli, niin mies vaihtoi pelipaikkaa. Sanonta kuuluu, ne kenellä ei jalat kentällä liiku, laitetaan maaliin. Nikkilän kohdalla ei näin ollut.

-D-junnuihin saakka pelasin kentällä ja olin aika hyvä, vaikka itse sanonkin. Halusin kuitenkin maalille ja kun silloinen moke muutti muualle, niin otin tontin itselleni. Silloin valmentaja ei hommasta tykännyt, mutta ehkä tänään ajattelee jo asiasta toisin, kokenut pelaaja muistelee uransa alkupotkuja.

Suuria esikuvia ei juniorina ollut. Silloista jyväskyläläistä suuruutta Ari-Pekka Siekkistä mies muistelee seuranneensa tarkemmin. Porras portaalta tuli kavuttua aina JYPin edustukseen saakka. Suurimpia askeleita uralla oli siirto Mikkeliin keväällä 2001, Joensuun kautta.

-Olen usein miettinyt, miten ura olisi mennyt ilman tuota siirtoa. Varmaan olisin jo urani lopettanut. Menetystä tuli ja muutenkin nuo vuodet olivat hienoa aikaa elämässäni, hän kertaa kahta mestaruuskautta vuosina 01-03.

Mikkelistä tuli uusi noste uralle ja alkoi pitkä taival SM-liigassa. JYP, Tappara ja Pelicans paidoissa tilille tuli lähes 400 peliä. Raakileesta kokeneeksi pelimieheksi, näin voi tiivistää taipaleen.

-Jyväskylässä tehtiin iso työ, että päästiin liigatasolle ja laitettiin Ilari Näckelin (mv-valmentaja) kanssa maalivahtipeliä kuntoon, Nikkilä kertaa.

Liigakausilla pelissä tunteella elävän Nikkilän tunteet välillä kuohuivat. YouTubesta löytyy paljon katsottu pätkä, jossa mies vaihtaa iskuja ilman hanskoja toisen maalivahdin, Rob Zebbin kanssa.

-Spontaani tilanne, joka sai alkunsa eräästä tilanteesta pelissä ja paikan tultua sitten mentiin. Sain muutaman iskun perille, eikä kaveri yhtään, eli ei tuosta mitään traumoja jäänyt. Tilaisuuden tullen voin ottaa vaikka uusiksikin, mies naureskelee.

Väillä osansa saavat joukkuekaveritkin. Virheen tullen Nikkilän palaute tulee välillä kovaan sävyyn.

-Tulisieluisena kaverina tulee välillä annettua palautetta rumastikin, mutta ei niistä kannata itsensä ottaa. Pelissä pitää olla tunnetta mukana, hän virnistää.

Maalivahti on se ehkä se joukkueen tärkein linkki. Kuinka sitten käsitellä kovia paineita, tuleeko pelihommia vietyä usein kotiin saakka? Henkinen kantti on välillä kovilla, etenkin kun joukkueen peli niin sanotusti takkuaa.

-Henkisesti tässä hommassa joutuu pumppaamaan itsestään paljon ulos, niin välillä miettii onko se sen arvoista. Lahdessa oli kausi, kun tuli turpaan koko ajan, niin kyllä se heijastui kotonakin, Nikkilä pyörittelee.

Julkinen arvostelu on osa hommaa. Kokemuksen myötä kirjoittelu ei enää juuri hetkauta ja sen seuraaminen jää vähemmälle. Nuorena kollina tuli kahlattua keskustelupalstojakin innolla.

-Nuorena kirjoittelua tuli luettua kriittisemmin. Nykyään jos lehtijuttu osuu eteen, saatan sen lukea. Keskustelupalstoja en jaksa enää seurata ja sitä kautta hakea itselleni pönkitystä tai raipaniskuja, ennemmin arvostan jos joku haluaa kasvokkain sanoa mielipiteensä asioista, pelimies naulaa.

34-vuotiaalla maalivahdilla on yksi hyvä keino, jolla saa nollattua pelihommat, meni sitten kaukalossa hyvin tai huonosti.

-Tyttären kanssa kotona puuhastellessa saa turhat asiat pois mielestä ja pystyy nauttimaan hetkestä, Nikkilä toteaa.

3.2. 2012 Jesse Kemppainen